Kan­nan­ot­to: Yhtei­söl­li­nen asu­mi­nen ei kor­vaa muis­ti­sai­rai­den ympä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta hoivaa

Hyvin­voin­tia­lu­eet tavoit­te­le­vat par­hail­laan mer­kit­tä­viä sääs­tö­jä taloutensa
tasa­pai­not­ta­mi­sek­si. Sääs­tö­jä hae­taan muun muas­sa lisää­mäl­lä yhtei­söl­lis­tä asumista.
Hyvin­voin­tia­luei­den rajut leik­kaus­suun­ni­tel­mat perus­tu­vat vir­heel­li­sel­le olet­ta­muk­sel­le, jonka
mukaan pit­käl­le eden­nyt­tä muis­ti­sai­raut­ta sai­ras­ta­vat hen­ki­löt voi­vat asua turvallisesti
yhtei­sö­asu­mi­syk­si­köis­sä, ilman ympä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta apua. Tur­val­li­nen asu­mi­nen sairauden
eri vai­heis­sa on turvattava.

Hyvin­voin­tia­luei­den tul­kin­nat ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen asu­mis­tar­peen vähe­ne­mi­ses­tä eivät ole
rea­lis­ti­sia. Muis­ti­sai­rai­den mää­rän Suo­mes­sa arvioi­daan jopa kol­min­ker­tais­tu­van vuoteen
2050 men­nes­sä. Jo nyt kohtaamattomat/aliresursoidut muis­ti­sai­rai­den pal­ve­lut näkyvät
kus­tan­nuk­si­na muis­sa pal­ve­luis­sa, kuten akuut­ti­sai­raan­hoi­dos­sa. Riit­tä­vät, asian­mu­kai­set ja
oike­aan aikaan tar­jol­la ole­vat hoi­va­pai­kat ovat edel­ly­tys muis­ti­sai­rai­den hoitoketjun
toimivuudelle.

Muis­ti­liit­to on nos­ta­nut esil­le yhtei­söl­lis­tä asu­mis­ta koto­na asu­mi­sen ja ympärivuorokautisen
hoi­van välis­sä. Muis­ti­sai­raut­ta sai­ras­ta­vil­le ihmi­sil­le yhtei­söl­li­nen asu­mi­nen on vaihtoehto
sai­rau­den var­hai­ses­sa vai­hees­sa, kun koto­na asu­mi­nen ei ole enää mah­dol­lis­ta. Sil­loin­kin on
var­mis­tet­ta­va, että asu­kas saa tar­vit­se­man­sa tuen ja pal­ve­lut. Pit­käl­le eden­nees­sä vaiheessa
muis­ti­sai­raan hoi­van tar­ve tai esi­mer­kik­si tur­vat­to­muu­den tun­ne ei kat­so kellonaikaa.
Jul­ki­suu­des­sa koros­te­taan usein, että ihmi­set halua­vat asua mah­dol­li­sim­man pit­kään omassa
kodis­saan. Koto­na asu­mi­nen on kui­ten­kin mah­dol­lis­ta vain, kun se on tur­val­lis­ta. Suu­rin osa
muis­ti­sai­rais­ta asuu koto­na joko omais­hoi­ta­jan kans­sa tai yksin. Koto­na asu­taan yhä
pidem­pään ja yhä huo­no­kun­toi­sem­pa­na, eivät­kä kotiin vie­tä­vät pal­ve­lut täl­lä het­kel­lä vastaa
muis­ti­sai­rai­den tar­pei­siin. Pahim­mil­laan tämä tar­koit­taa omais­hoi­ta­jan oman toimintakyvyn
romah­ta­mis­ta. Omais­hoi­to on yhteis­kun­nal­le erit­täin kus­tan­nus­te­ho­kas­ta, mut­ta vain silloin,
kun omais­hoi­ta­jat­kin saa­vat tar­vit­se­man­sa tuen.

Suo­men perus­tus­la­ki takaa jokai­sel­le oikeu­den vält­tä­mät­tö­mään huo­len­pi­toon. On
hyvin­voin­tia­luei­den teh­tä­vä var­mis­taa, että lain kir­jain toteu­tuu käytännössä.

Hel­sin­gis­sä 18.11.2023
liit­to­val­tuus­ton puheen­joh­ta­ja, vara­reh­to­ri Anne Remes
liit­to­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja, pro­fes­so­ri Jen­ni Kulmala
Lisätietoja:
toi­min­nan­joh­ta­ja Kata­rii­na Suo­mu, katariina.suomu@muistiliitto.fi, 050 567 6445